Hirven jätökset ja jäljet: näin tunnistat ne (Alces alces)

Peurat, vapitit ja hirvet ovat sorkkaeläimiä, joten jokainen jälki koostuu kahdesta sirpinmuotoisesta puoliskosta, joiden kärjet osoittavat eteenpäin; lajit erottaa toisistaan jäljen koosta ja siitä, kuinka paljon puoliskot harottavat. Niiden jätökset ovat papanoita, yksittäin tai paakkuina, ja papanoiden koko kasvaa eläimen koon mukana. Etsi lisää merkkejä peltojen reunoilta, riistapoluilta ja syöntirajoista (vinosti katkaistut oksankärjet). Avaamamme viranomaislähteet eivät anna hirvelle mitattuja jätös- tai jälkilukemia; alla oleva vertailu ja muut merkit ovat sitä, mitä ne kertovat.

• Tallatut polut talvisessa lumessa: Talvella hirvet kaapivat syvää lunta ravintoa etsiessään, jolloin syntyy tallattuja polkuja
• Kiima-ajan rypemiskuopat ja riehumisjäljet: Kiima-aikana hirvisonnit hakkaavat puita ja pensaita sarvillaan ja kuopivat maahan kuopan, johon ne virtsaavat jättääkseen hajumerkin
• Puun kuoren nakertaminen: Kuorii ja nakertaa puiden, kuten pihlajan, punavaahteran ja juovavaahteran, pehmeää kuorta

Lähdettä, jossa olisi sanatarkka ja tarkistettavissa oleva kuvaus hirven ja vapitin sorkanjälkien/jätösten erottamisesta, ei löytynyt; älä arvaa pelkän koon perusteella. Katso myös sivu Vapiti, jolla on oma merkkiluettelonsa.

Aseta viereen jotain tunnetun kokoista (kolikko, kynä, saapas) ja kuvaa suoraan ylhäältä pehmeässä valossa; matala sivuvalo korostaa jälkien muotoa mudassa tai lumessa. Kuvaa jätöksistä koko kasa ja yksi lähikuva, jossa sisältö näkyy. Merkitse muistiin löytöpaikka: kaatuneen puun päällä, avoimella paikalla, polulla, veden lähellä. Sovellus ehdottaa todennäköistä eläintä; varmista tunnistus yllä olevien koko- ja muototietojen avulla.