Kotihiiren jätökset ja jäljet: näin tunnistat ne (Mus musculus)

Jyrsijöiden jätökset ovat pieniä ja tummia; ensimmäinen erottelu tehdään muodon ja koon perusteella (hiirillä riisinjyvän kaltaiset ja päistään suipot, rotilla tylppäpäiset ja isommat, oravilla ja myyrillä soikeat papanat). Jäljissä näkyy etujalassa neljä ja takajalassa viisi varvasta, ja useimmat jyrsijät loikkivat, joten isommat takajalan jäljet osuvat etujalan jälkien eteen. Järsintäjäljet, joissa näkyy etuhampaiden parilliset urat, ovat usein selvin merkki. Alla olevat kotihiiren mitat on lainattu sivun alareunassa linkitetyiltä riistaviranomaisilta.

• Koko: Noin 0,25 tuumaa pitkä (sama kuvaus kuin peurahiiren jätöksillä; lähdesivu ei erittele tätä lajeittain)
• Muoto: Hoikka, molemmista päistä suippeneva

Isorotan jätökset ovat suurempia, noin 0,5-0,75 tuumaa pitkiä ja päistään tylpän pyöreitä, toisin kuin kotihiiren hoikat, molemmista päistä suippenevat jätökset. Peurahiiren sivulla on oma merkkiluettelonsa.

Kosketus hiirten (myös kotihiirten) virtsaan, jätöksiin ja sylkeen voi levittää hantavirusta ihmisiin. Jos joudut siivoamaan jätöksiä, käytä käsineitä ja hengityssuojainta, kostuta ne ensin ja pakkaa ne pussiin; katso lähteissä linkitetty CDC:n ohje.

Aseta viereen jotain tunnetun kokoista (kolikko, kynä, saapas) ja kuvaa suoraan ylhäältä pehmeässä valossa; matala sivuvalo korostaa jälkien muotoa mudassa tai lumessa. Kuvaa jätöksistä koko kasa ja yksi lähikuva, jossa sisältö näkyy. Merkitse muistiin löytöpaikka: kaatuneen puun päällä, avoimella paikalla, polulla, veden lähellä. Sovellus ehdottaa todennäköistä eläintä; varmista tunnistus yllä olevien koko- ja muototietojen avulla.