Amerikanjäniksen jätökset ja jäljet: näin tunnistat ne (Lepus americanus)

Kanit ja jänikset jättävät pyöreitä, hieman litistyneitä, tiiviistä kasvikuidusta koostuvia papanoita, yleensä hajanaisina ryhminä ruokailupaikoilleen. Niiden loikkiva jälkikuvio on tunnusomainen: kaksi pitkää takajalan jälkeä rinnakkain kahden pienemmän, peräkkäin osuvan etujalan jäljen edessä. Siistit, vinot katkaisupinnat oksissa ja kuoressa lumen korkeudella ovat niiden syönnösjälkiä. Alla olevat amerikanjäniksen mitat on lainattu sivun alareunassa linkitetyiltä riistaviranomaisilta.

• Missä: Syö joskus omia jätöksiään saadakseen lisäravintoa (koprofagia)

• Takajalka: Takajalat ovat hyvin suuret ja niiden pohjissa on paksu karvoitus (etenkin talvella), minkä ansiosta amerikanjänis pystyy juoksemaan pehmeällä lumella uppoamatta – tästä sen englanninkielinen nimi Snowshoe Hare (”lumikenkäjänis”)

Sanatarkkaa, varmennettavaa lähdettä amerikanjäniksen ja villahäntäkaniinin jätösten/jälkien erottamisesta ei löytynyt; yleissääntö on, että jänikset ovat suurempia ja pitkäkorvaisempia, joten älä arvaa pelkän koon perusteella. Villahäntäkaniinin sivulla on oma merkkiluettelonsa.

Aseta viereen jotain tunnetun kokoista (kolikko, kynä, saapas) ja kuvaa suoraan ylhäältä pehmeässä valossa; matala sivuvalo korostaa jälkien muotoa mudassa tai lumessa. Kuvaa jätöksistä koko kasa ja yksi lähikuva, jossa sisältö näkyy. Merkitse muistiin löytöpaikka: kaatuneen puun päällä, avoimella paikalla, polulla, veden lähellä. Sovellus ehdottaa todennäköistä eläintä; varmista tunnistus yllä olevien koko- ja muototietojen avulla.