Metsämurmelin jätökset ja jäljet: näin tunnistat ne (Marmota monax)

Jyrsijöiden jätökset ovat pieniä ja tummia; ensimmäinen erottelu tehdään muodon ja koon perusteella (hiirillä riisinjyvän kaltaiset ja päistään suipot, rotilla tylppäpäiset ja isommat, oravilla ja myyrillä soikeat papanat). Jäljissä näkyy etujalassa neljä ja takajalassa viisi varvasta, ja useimmat jyrsijät loikkivat, joten isommat takajalan jäljet osuvat etujalan jälkien eteen. Järsintäjäljet, joissa näkyy etuhampaiden parilliset urat, ovat usein selvin merkki. Alla olevat metsämurmelin mitat on lainattu sivun alareunassa linkitetyiltä riistaviranomaisilta.

• Missä: Metsämurmelit ulostavat maanalaiseen ”käymäläkammioon”; maan pinnalta löytyvät jätökset eivät ole metsämurmelin

• Etujalka: Jälki noin 1,5 tuumaa pitkä
• Takajalka: Jälki noin 1,5 tuumaa pitkä (etu- ja takajalkaa ei mitattu erikseen)
• Varpaat: Etujalassa 4 varvasta, takajalassa 5 varvasta
• Askellus: Jälkien väli noin 4 tuumaa kävellessä, juostessa jopa 12 tuumaa

• Pesäkolon suuaukko ja maakasa: Pääsisäänkäynti on yleensä 10-12 tuumaa leveä, ja sen vieressä on kasa kaivettua maata; muut sisäänkäynnit on kaivettu alhaalta päin, eikä niiden vieressä ole maakasaa

Metsämurmeli on yksi Illinoisin neljästä ”maaoravasta” (ground squirrels) ja kuuluu samaan ryhmään kuin maaoravat (chipmunks), kolmetoistajuovasiiseli ja franklininsiiseli, mutta on selvästi niitä suurempi. Idänmaaoravan sivulla on oma merkkiluettelonsa.

Aseta viereen jotain tunnetun kokoista (kolikko, kynä, saapas) ja kuvaa suoraan ylhäältä pehmeässä valossa; matala sivuvalo korostaa jälkien muotoa mudassa tai lumessa. Kuvaa jätöksistä koko kasa ja yksi lähikuva, jossa sisältö näkyy. Merkitse muistiin löytöpaikka: kaatuneen puun päällä, avoimella paikalla, polulla, veden lähellä. Sovellus ehdottaa todennäköistä eläintä; varmista tunnistus yllä olevien koko- ja muototietojen avulla.