Kanadanpiikkisian jätökset ja jäljet: näin tunnistat ne (Erethizon dorsatum)

Jyrsijöiden jätökset ovat pieniä ja tummia; ensimmäinen erottelu tehdään muodon ja koon perusteella (hiirillä riisinjyvän kaltaiset ja päistään suipot, rotilla tylppäpäiset ja isommat, oravilla ja myyrillä soikeat papanat). Jäljissä näkyy etujalassa neljä ja takajalassa viisi varvasta, ja useimmat jyrsijät loikkivat, joten isommat takajalan jäljet osuvat etujalan jälkien eteen. Järsintäjäljet, joissa näkyy etuhampaiden parilliset urat, ovat usein selvin merkki. Alla olevat kanadanpiikkisian mitat on lainattu sivun alareunassa linkitetyiltä riistaviranomaisilta.

• Askellus: Jälkien mukana näkyy usein hännän laahausjälki

• Järsitty kuori ja tuoreelle lumelle katkotut oksat: Tuoreelle lumelle katkotut oksat, jäljet ja puiden järsintäjäljet voivat vahvistaa piikkisian esiintymisen
• Hampaanjäljet oksissa: Oksiin jääneet hampaanjäljet
• Niin paha kuorenkuorinta, että puu kuolee: Kuorii joskus kuorta niin pahasti, että koko puu kuolee

Kanadanpiikkisikaa peittävät piikit ja sen ulkonäkö on tunnusomainen; tähän taulukkoon ei löytynyt sanatarkkaa lähdettä, joka kuvaisi tarvetta erottaa se muista lajeista

Aseta viereen jotain tunnetun kokoista (kolikko, kynä, saapas) ja kuvaa suoraan ylhäältä pehmeässä valossa; matala sivuvalo korostaa jälkien muotoa mudassa tai lumessa. Kuvaa jätöksistä koko kasa ja yksi lähikuva, jossa sisältö näkyy. Merkitse muistiin löytöpaikka: kaatuneen puun päällä, avoimella paikalla, polulla, veden lähellä. Sovellus ehdottaa todennäköistä eläintä; varmista tunnistus yllä olevien koko- ja muototietojen avulla.