Silkkikukan tunnistus: valkoinen maitoneste ja nystyiset siemenkodat

Syyriansilkkikukan (Asclepias syriaca) tunnistaa maitonesteestä. Iowa State University Extensionin kuvaus on suora: kaikista kasvinosista erittyy vaurioituessa maitomaista nestettä. Napsauta lehti poikki, niin katkeamiskohtaan ilmestyy valkoista maitonestettä.

Muu kasvi on yhdenmukainen ja helppo tarkistaa. Iowa State kirjaa haarautumattoman, jopa viiden jalan korkuisen varren, jota peittää tiheä, pehmeä karvoitus ja jossa on suuret, vastakkain asettuneet, pitkulaiset, jopa kahdeksan tuuman pituiset lehdet. USDA Forest Servicen mukaan lehdet ovat 6–8 tuumaa pitkiä ja 2–3,6 tuumaa leveitä, kasvi on noin viiden jalan korkuinen ja kasvaa yleensä tukevavartisina ryhminä.

Kukat ovat lähes pallomaisissa kukinnoissa. Penn State Extension kirjaa jopa 100 kukkaa kukinnossa ja yhdestä kolmeen kukintoa vartta kohden; värit ovat vihreä, vaaleanpunainen, valkoinen, purppura tai laventeli, ja kukinta kestää kesäkuusta elokuuhun. Forest Servicen mukaan ne tuoksuvat hyvin voimakkaasti ja makeasti — lämpimänä iltana kasvuston usein haistaa ennen kuin näkee sen.

Siemenkota on toinen erehtymätön tuntomerkki. Iowa State kirjaa siemenkotien olevan 3–4 tuumaa pitkiä, 1–2 tuumaa leveitä ja pehmeiden piikkien peittämiä; Forest Service antaa pituudeksi noin 4 tuumaa ja kuvaa ne pullistuneiksi ja pienten sormimaisten ulokkeiden peittämiksi. Forest Service laskee sisältä 50–100 siementä, joista kussakin on valkoinen pörröinen haiven, joka kuljettaa siementä tuulen mukana.

Useimmat kasvustot eivät kuitenkaan kasva siemenistä. Iowa State huomauttaa, että suurin osa syyriansilkkikukista nousee talvehtivista juurista ja leviää kasvullisesti juurakoiden avulla — siksi silkkikukka näkyy samannäköisten varsien yhdyskuntana eikä hajallaan kasvavina yksilöinä, eikä latvojen kiskominen hävitä sitä.

USDA Forest Servicen mukaan sitä kasvaa suurimmassa osassa Yhdysvaltojen itäosia preeriaosavaltioihin ja Etelä-Kanadaan asti aitavierillä, tienpientareilla, pelloilla, preerioilla ja laitumilla. Penn State mainitsee tietämisen arvoisen historiallisen käytön: toisen maailmansodan aikana pelastusliivejä valmistettiin siementen haivenista.

USDA Forest Servicen mukaan syyriansilkkikukka on Yhdysvaltojen koillis- ja keskilänsiosissa tärkeimpiä monarkkiperhosen (Danaus plexippus) toukkien ravintokasveja, ja Penn State Extension mainitsee sen monarkkiperhosen ja kuningatarperhosen toukkien isäntäkasvina.

Syy on kemiallinen. Forest Service toteaa, että silkkikukissa on vaihtelevia määriä sydänglykosideja, jotka tekevät kasveista myrkyllisiä useimmille hyönteisille ja eläimille; Penn State lisää, että monarkkiperhosen toukkien imemät sydänglykosidit tekevät niistä myrkyllisiä linnuille ja muille pedoille. Toukka kääntää kasvin puolustuksen omakseen.

Tämä kertoo myös, mitä silkkikukkakasvustosta kesällä löytyy: syötyjä lehtiä, raidallisia toukkia, kirvoja ja kuoriaisia, jotka nekin ovat oranssinmustia. Silkkikukan vauriot ovat yleensä merkki siitä, että kasvi tekee tehtäväänsä, eivätkä ne ole ongelma.

Jos haluat istuttaa silkkikukkaa, kysy piirikuntasi neuvontatoimistosta (county extension office) tai alkuperäiskasviyhdistykseltä, mikä Asclepias-laji sopii alueellesi, koska suositukset vaihtelevat osavaltioittain.

Iowa State University Extension nimeää kasvin, joka sekoitetaan useimmin silkkikukkaan: intiaaninhamppu (hemp dogbane), joka muistuttaa syyriansilkkikukkaa varhain keväällä. Kolme eroa ratkaisee asian:

• Lehtien koko — täysikasvuisen intiaaninhampun lehdet ovat paljon pienemmät
• Varren haarautuminen — intiaaninhamppu haarautuu; syyriansilkkikukalla on haarautumaton varsi
• Varren pinta — Iowa State huomauttaa, että intiaaninhampun varret ovat kaljuja eli karvattomia, kun taas syyriansilkkikukan varsia peittää tiheä, pehmeä karvoitus

Molemmissa kasveissa on maitonestettä, joten pelkkä maitoneste ei erota niitä — kuljeta sen sijaan sormia vartta pitkin.

Turvallisuushuomautus. Penn State Extensionin mukaan syyriansilkkikukan kuori, kukka, siemenkodat, lehdet, juuret ja varret ovat myrkyllisiä, ja se mainitsee kissat, koirat ja hevoset eläiminä, joihin myrkky vaikuttaa. Älä syö mitään tämän kasvin osaa, äläkä luota historiallisiin tai luonnonvaraisten kasvien keruuta koskeviin kertomuksiin. Jos ihminen nielee osan kasvista, soita myrkytyskeskukseen (Poison Control) numeroon 1-800-222-1222; jos eläin nielee, soita eläinlääkärille. Käytä käsineitä, jos käsittelet katkaistuja varsia, äläkä päästä maitonestettä silmiin.