Jumalanpuun tunnistus: rauhaset ja haju

Jumalanpuu (Ailanthus altissima) tunnistetaan lehdyköiden tyvestä. Penn State Extension kuvaa jokaisen lehdykän tyvessä yhden tai kaksi ulkonevaa nystyä, joita kutsutaan rauhashampaiksi, ja muuten lehdykän laita on ehyt. Kotoperäisillä puilla, jotka näyttävät kaukaa samankaltaisilta – etikkapuu, mustapähkinäpuu, hikkori – lehdyköiden laidat ovat sahalaitaiset koko matkalta, ja tämä ero on tärkein erottava tuntomerkki.

Muu kokonaiskuva: parilehdykkäinen lehti, jonka Penn State kirjaa yhden–neljän jalan pituiseksi ja jossa on kymmenestä neljäänkymmeneen lehdykkää, voimakas vastenmielinen haju lehdistöä murskattaessa, nuorena sileä ruskeanvihreä kaarna, joka muuttuu vanhemmiten vaaleanruskeasta harmaaseen ja muistuttaa verkkomelonin kuorta, sekä suuri sienimäinen ruskea ydin, joka näkyy aina, kun oksa katkeaa.

Se kasvaa nopeasti ja korkeaksi – Penn State ilmoittaa korkeudeksi jopa 80 jalkaa – minkä vuoksi sitä ilmestyy aitojen vierille, kujille, moottoriteiden reunoille ja mille tahansa maapläntille, jota kukaan ei valvo.

Kaksi syytä, kumpikin Penn State Extensionilta.

Leviäminen. Naaraspuu voi tuottaa yli 300 000 siementä vuodessa, ja ne leviävät yhden–kahden tuuman kierteisissä siivekkäissä hedelmissä, ja juurivesat voivat ulottua jopa 50 jalan päähän emopuusta. Se tuottaa myös myrkkyjä, jotka hillitsevät kilpailevia kasveja, joten se voi vallata tienvarsia, peltoja ja luonnonalueita ja syrjäyttää kotoperäisiä lajeja.

Täplälyhtykaskas. Penn Staten mukaan jumalanpuu on täplälyhtykaskaan (spotted lanternfly) suosima isäntäkasvi. Tämä vieraslaji havaittiin ensimmäisen kerran Pennsylvaniassa vuonna 2014, ja sen on havaittu ruokailevan yli 70 kasvi- ja puulajilla. Ailanthuksen hallinnasta on tullut keskeinen osa lyhtykaskaan torjuntaa, joko poistamalla puut tai säilyttämällä valikoituja puita ja käsittelemällä ne systeemisesti pyydyspuiksi.

Jos olet löytänyt jumalanpuun ja olet lyhtykaskaan karanteenialueella tai sen lähellä, ilmoita siitä osavaltiosi maatalousministeriöön – useilla osavaltioilla on ilmoitustyökalut juuri tätä varten.

Penn State sanoo sen suoraan: pelkkä puun poistaminen saa sen työntämään voimakkaita kanto- ja juurivesoja, joten pelkkä kaataminen pahentaa ongelmaa. Jumalanpuun torjumiseksi on hallittava juuret, eikä rungon katkaiseminen ja kannon sivelykäsittely yksinään estä juurivesomista.

Mitä se tarkoittaa käytännössä:

• Suunnittele torjunta juuriston eikä rungon mukaan
• Varaudu siihen, että vesoja ilmestyy kaukana kannosta – Penn Staten luku on jopa 50 jalkaa
• Noudata osavaltiosi rikkakasvien torjunta-aineen etiketin ohjeita ja ajoitusohjeita tai palkkaa luvan omaava torjunta-aineammattilainen
• Kysy piirikunnan neuvontatoimistosta ajantasainen suositus ennen aloittamista, koska ajoitus on tärkeä ja valmisteet muuttuvat

Penn State huomauttaa myös, että kasvinosien kosketuksesta on raportoitu muutamia ihoärsytys- tai ihottumatapauksia ja harvinaisia sydänlihastulehdustapauksia, kun kasvinestettä on päässyt rikkoutuneeseen ihoon. Käytä käsineitä ja pitkiä hihoja kaataessa ja peseydy jälkeenpäin.

Kaikilla neljällä on pitkät parilehdykkäiset lehdet, ja pensasaidassa neljänkymmenen jalan päästä ne voivat näyttää samanlaisilta. Käy läpi tässä järjestyksessä:

• Lehdykän laita. Ehyt laita ja tyvessä nysty tai kaksi tarkoittaa ailanthusta. Lehdykän koko pituudelta kulkeva sahalaita tarkoittaa Penn Staten mukaan kotoperäistä lajia.
• Haju. Murskaa lehdykkä: jumalanpuusta lähtee voimakas, vastenmielinen haju.
• Oksa. Katkaise yksi. Suuri, sienimäinen, ruskea ydin viittaa ailanthukseen.
• Kaarna. Täysikasvuisen ailanthuksen kaarna on vaaleanruskeasta harmaaseen, ja Penn State vertaa kuviota verkkomelonin kuoreen.
• Hedelmät. Kierteiset siivekkäät hedelmät, pituus yhdestä kahteen tuumaa, naaraspuissa usein tiheinä terttuina.

Kuvaa kokonainen lehti tasaisena, lähikuva yhden lehdykän tyvestä ja kaarna. Nämä kolme ratkaisevat asian – ja ne kannattaa ottaa ennen kuin kuvaat puun sovelluksella ja annat sen tunnistaa puun.